Kunnostamme Nuorisoseuran taloa.
Alkutilanne. Tästä lähdettiin. Luiskan alta löytyi todellinen "pommi". Kolme hirsikerrosta vaihtoon!
Ensimmäinen hirsi valmiina asennettavaksi.
Ensimmäinen "uusi" hirsi paikoillaan! Komea kuin mikä!
Seuraava hirsi varataan ennen veistoa. Risto Rinne opissa.
Kivijalka on painunut ja toisaalta maa noussut niin, että kivijalka on vain vähän maanpinnan yläpuolella.
Kivijalka muodostaa myös ns. hyllyn hirsipinnan ulkopuolelle, johon sade- ja sulavedet jäävät makaamaan ja kosteus imeytyy alimpiin hirsiin lahottaen niitä hitaasti, mutta varmasti.
Tilanne korjataan vaihtamalla pehmeät ja lahonneet hirret uusiin. Hirsien ja kivijalan väliin laitetaan useampi kerros tuohta estämään kosteuden siirtymistä hirsiin. Lopuksi alimpaan hirteen lisätään vielä ns. tippalauta, jottei vesi pääse lainkaan hyllylle makaamaan.
Näin tehden kierrämme talon keittiön puoleisen päädyn, jotta voimme siirtyä sisätiloihin kunnostamaan keittiötä.
Pihan laho koivuvanhus koki vastustansa. Jani kaatoi koivun tarkalleen suunniteltuun suuntaan.
Koivu oli jo melko laho, kuten kuvasta näkyy. Ehkä se oli silti liian kova pala tuliterälle sahalle, joka päätyi päivän päätteeksi takuuhuoltoon.
Koivu oli siis jo aikakin kaataa myrskyjen alta, mutta tosisyy oli tuohen tarve. Puu ei ollut tarkoitukseen paras mahdollinen, mutta huolella ja vaivalla siitä irtoaa tarpeet hirsien alle.
Jatkosliitos.
Kaksi alinta hirttä kootaan tapittamalla elementiksi, joka asennetaan paikalleen. Sitten vielä pintapaikkaus ja etuseinä on maalia ja tippalautaa vaille valmis.
Urakka on silloin tosin vasta alkutekijöissään, talossa kun riittää seinää toista sataa metriä. Ennen lumia on saatava keittiön osuudelta runko kuntoon, loput odottavat ensi kesää.
Alimpien hirsien tapitus.
Tunkkausta. Talo nousi enimmillään 6 cm.
Lähellä, mutta niin kaukana. Parin tunnin aherruksen jälkeen elementti jäi n.30 cm:n päähän lopullisesta paikastaan.
Lauantain aherrus ei tuottanut toivottua lopputulosta. Päivän urakka jäi pienestä kiinni talkoolaisten ja tunkkien voimien puutteessa. Lisämiehitys ei olisi ollut pahitteeksi! Lopulta tunkkiviritys lipesi alta, teräs nöyrtyi valtavan painon alla ja illan pimeyskin painoi päälle, joten oli pakko myöntää, ettei seinä tullutkaan valmiiksi. Huokaus.
Uusi strategia on jo mietittynä, tarvitaan vielä uusi tunkkaus ja lisää raakaa hartiavoimaa, jotta saadaan todella painavaksi osoittautunut elementti perille, eli vielä n.30 cm eteenpäin. Riveellä ja tuohilla tilkitään lopuksi saumat ja kivijalan väli.
Tämän erän talo voitti lukemin 4 - 2, mutta vielä tulee meidän vuoro vetää pitempi "hirsi"!
Toinen erä!
Alinta hirttä kampeamalla asennettiin tuohet estämään puun kosketus kivijalkaan.
Etuseinän viimeistelee lopulta oikean ikkunan alle tehtävä pintapaikka ja myöhemmin asennettava tippalauta ja tietysti puna poskiin. Pintakäsittely on perinteinen punamulta, tippalauta maalataan sopivansävyisellä öljymaalilla.
Jatkamme urakkaa seinän takana, jälleen kokemusta viisaampana.
ps. Kerrottakoon, että halpa ei aina ole hyvää. Saha, josta mainitsin aiemmin, oli lopulta korjauskelvoton
ja nyt paketissa odottaa brand new chainsaw!
Julkisivun seinä hirsien osalta valmis!
ERÄVOITTO! ;o)
Päätyseinän kimppuun!
Päätyseinä. Huonossa kunnossa kuin mikä. Yksi suurimmista syistä väärin muokattu ja aikaa myöten kohonnut ojanpenger, joka vietti taloon päin. Vesi ja kosteus on hirsitalon pahin vihollinen.
Murheellinen näky, kolme kerrosta vaihtoon.
Vuorivillasta pesätarpeet nuorisoseurahiirelle.
Ehkä ainoa talon vakituinen asukki on puolestaan ollut villoista hyvillään. Jätökset ja siemenenkuoret paljastivat Herra Hiiren valtakunnan ;o)
Korjattu ojanpenger
Jo tutuksi käynyt hirsien "varaaminen" on suoritettu ja hirret veistetty toisiinsa sopiviksi.
Ylähirren sovitus paikoilleen.
Samalla mitattiin alahirsille jäävä tila kivijalan pinnasta ja merkittiin korkeusmerkit ylähirteen.
Näin pystyimme siirtämään mitat alimpaan hirteen, jota jouduttiin madaltamaan muutama sentti koko matkalta.
Monta työvaihetta, mutta jokainen vie urakkaa eteenpäin.
Alimman hirren alapinta muokattiin kivijalan pinnanmuotojen mukaan.
Nurkan puoleiseen päättyyn tehtiin tarkat loveukset ja liitoskohdat eristettiin huolella.
Alinta hirttä jouduttiin madaltamaan, koska uudet hirret on vanhoja korkeampia.
Samalla alahirren alapinta muokattiin kivijalan aaltoilevan pinnan mukaiseksi.
Tähän vaiheeseen päädyttiin melko pienin ponnistuksin..
Päädyn liitokset tehtiin tarkoiksi, välissä eristeet.
Hirsien alla tuohta, liitoksessa eriste. Hirsien välistä paistaa sisäseinärakenne ja lattialankkujen päät, sekä cyprocin takana oleva selluvilla.
4 tunkkia ja vähän lihasvoimaa..siinä salaisuus.
Etuseinällä viimeisenä asennettiin alimmat hirret, nyt kaikki tehtäisiin päinvastoin. Viimeisenä asennetaan ylin hirsi, joka pitää "sujauttaa" kahden hirren väliin.
Ratkaisu aiheutti hieman pohtimista..useampia tunkkauksia, ja kuten kuvasta näkyy, myös 20 vuotta vanha hallitunkki pääsi hoitelemaan eläkepäivinään tuiki tärkeää tehtävää.. se tiukkasi alimmat hirret tiiviiksi kivijalkaa vasten..
Kahden pikkutunkin viritys ikkunan alla, ison 20:n tonnin tunkin hoitaessa toista päätä rako hirsien välissä saatiin niin suureksi, että uusi hirsi saatiin uitettua paikoilleen. Tyytyväisyyden ja onnistumisen tunne on mahtava!
Tätä voisi jo kutsua hirsitalon "paikkaukseksi".
Iso tunkki oli siirrettävä etuseinälle ja sitä varten tehtiin nostoraudalle kolo hirteen. Kolot paikataan lopuksi.
Tässä kulmassa talossa on niin hurjasti painoa, että nostorauta lipesi kolosta useamman kerran, ennenkuin saimme raon pysymään riittävän suurena hirren uittoa varten. Seinä nousi noin 3cm tältä kulmalta. Toinen pikkutunkeista piti poistaa hirren tieltä.
Kaunista ;o)
Hitaasti mutta varmasti tämä sujuu, syksy painaa päälle, ja alkusyksyn vesisateet häiritsivät talkoita.
Jospa ennen talvea saisimme vielä toisen nurkan ja pätkän takaseinää urakoitua..älä tule talvi vielä!
Tältä näyttää seuraava osa!
Kuvateksti
Takaseinä on onneksi paljon parempi, siellä selvittäneen vain alimman hirren vaihdolla.
To be continued!